Jaahas joulu tuli ja meni. Tuhmana tyttönä en luonnollisestikaan saanut paljoa lahjoja ja nekin vähät olivat lähinnä sukkia. Boooooring. Tapaninpäivänä käytiin kavereiden kanssa baarissa. Siitä nyt ei ole sen kummempaa kerrottavaa, riehuin ihan täysillä koko illan. Kahen euron salmarit, so what can you do? Illan kohokohta oli ehkä se, ku sain koko narikkajonon arvailemaan mun nimeä. "Siinä on E, L ja R ja se ei oo ihan tavallisin nimi. Ai miten niin ette arvaa?" Niin ja kerroin joillekin pojille vinkkejä naisten iskemiseen, niidenkin mielestä mun kannattais perustaa semmonen vinkkipalvelu.
Iskuyrityksiä ei todellakaan tarvïnut vältellä enkä ihmettele; katsoin kotona, että mulla oli kaikki meikit pitkin poskia, hiukset limaset ja kihartuneet ja muutenkin olin ihan hikimärkä. Nyt mulla onkin missiona muuttua sellaseks hyvännäköseks tytöks. Tiiättekste, sellaseks joka näyttää aina hyvältä, tuoksuu aina hyvältä ja käyttäytyy hillitysti. Onks niillä hauskaa? En tiedä. Miten sellaseks tullaan? En tiedä. Tiiän vaan sen, että niillä on miehiä. En kyllä ees tiiä haluunko mitään miehiä. Tai ainakaan sellasia miehiä, jotka tykkää sellasista tytöistä. Haluisin jonkun joka tykkäis musta ihan vaan tälläsenä, antais mulle rakkautta ja ei lörpöttäis liikoja. Liikaa vaadittu?
P.S. Otsikkoon viitaten: Eihän Mr. Darcykään aluks oikein lämmenny Elizabethille, mut loppujen lopuks se rakastu siihen vastoin järkeään. Just sen takia, että Lizzy oli sellanen ku oli. Että niin.
