Mulla oli harvinaisen tylsä viikonloppu, vaikka sen piti olla harvinaisen hyvä. Mun kämppis lähti viikonlopuks muualle ja perjantaina juttelin punkkaripojan kanssa, joka myöskin jäi tänne viikonlopuks, vaikka yleensä se lähtee johonkin. Alkuasetelma oli siis varsin lupaava. Mutta. MITÄÄN EI TAPAHTUNUT.
Äsken sentään kysyin naamakirjan chatissa, että oliko kiva viikonloppu ja oikein korostin, että mulla ei ole mitään tekemistä illaksi. Vastaus: Oli kiva. Mä aattelin kattoa telkkaria koko illan. Että nähtävästi ei kiinnosta ainakaan allekirjoittaneen kanssa hengailu.
Mietin, että en oikeastaan edes tykkää kyseisestä pojasta mitenkään erikoisesti. Se ei ole erityisen hyvännäköinen, fiksu tai muutenkaan puoleensavetävä. Ja mä nimenomaan en halua mitään vakavaa. Joten miksi ihmeessä olen ihan säälittävä heti kun mulla on vähänkin jotain säpinää jonkun kanssa? Nyt otan kyllä itseäni niskasta kiinni.
